Olisi kiva purkaa kaikki vaan ulos ja julkaissa kaiken kansan luettavaks, mutta se pelko kuka sen lukee, lukeeko joku väärä, mitä muut ajattelee on päällimmäisenä mielessä. Olen huono kirjoittamaan ajatuksia sanoiksi ja lopulta teksti on sekava.
Minulla on pyörinny pitkään ajatus siitä miksi ei voi jokainen olla sellanen kuin haluu, miks et voi pukee just ne vaatteet mitkä haluut, miks et voi vaan mennä ulos tukka sekasin ja näyttää juur haudasta nousseelta.
Oon nyt lyhyellä ajalla selaillu jos jonkimoista blogia ja kadehdin suorastaan isompi kokoisia naisia joista paistaa onnellisuus ja se et arvostavat itseään sellaisenaan kuin ovat. Tähän minäkin haluan pyrkiä että osaisin arvostaa itseäni sellaisena kuin olen nyt.
Se mistä tämä kaikki on tullut mieleen, niin laihdutus. On tullu kokeiltua vaikka ja mitä. Noiden blogien lukemisen myötä olen alkanut miettii et oonko tosiaa onnelline sitte ku mittari näyttää -10kg, voin sanoa jo nyt että tuskin. Aina löytyy hyvä syy puottaa lisää kiloja. Tällä hetkellä on todella vaikee saada mistään kiinni ja mikään ei tunnu onnistuvan.. Sitte tulee vaan stressattua ja oon jo suorastaan ärsyyntyn siihen kun stressaan kokoaika. Mistään ei saisi tulla pakkopullaa ja pakko suorittamista.
Ja sitte on niitä..
Päiviä kun ei mikään tunnu hyvältä
Päiviä kun mikään ei riitä
Päiviä kun tunnut tarpeettomalta
Päiviä kun tunnet ittes huonoks
Päiviä kun oma ulkomuoto ällöttää
Päiviä kun et arvosta itteäs
Päiviä kun voisit vaan kadota
Päiviä kun olet yksinäinen
Päiviä kun kukaan ei arvosta sinua
Tähänkin kaikkeen on yksi ja ainoa vastaus = itsetunto!
onhan kaikilla on huonoja päiviä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.. Toiset ilmasee sen ja toiset pitävät kaiken sisällään. Näin ainakin oletan :)
Mutta toisinaan välillä sitä haluaisi vain kirjoittaa kaikki ajatukset, tuntemukset ja mietteet mut et pysty. Et saa niitä näpyteltyä järkeväksi tekstiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti